Jos lapsesi tähtää Messiksi Messin paikalle, ja jos hän on riittävän lahjakas pelaaja, on jossakin vaiheessa aika miettiä lapsen siirtymistä kilpajoukkueeseen, jossa hän saa kehittää taitojaan entisestään huippuvalmentajien ohjauksessa. Mutta millasta lapsen jalkapalloharrastus on kilpajoukkuetasolla ja mitä tämä harrastus vaatii lapsen vanhemmilta? Kerromme siitä, tässä artikkelissa.

Kilpajoukkuepelaaminen vaatii kunnianhimoa ja rakkautta lajia kohtaan

Kilpajoukkuepelaaminen on erilaista kuin jalkapallon harrastaminen kaikki pelaa -joukkueessa. Se vaatii tietynlaista kunnianhimoa sekä halua kehittää omia pelitaitoja. Harjoituksia on usein ja paljon ja ilman kunnianhimoa lapsi tai nuori heittää pian nappikset nurkkaan. Kunnianhimon lisäksi kilpajoukkuepelaaminen vaatii myös rakkautta jalkapalloa kohtaan. Ellei lapsi nauti harjoittelusta, ei hän jaksa jatkuvia harkkoja, leirejä ja turnauksia kovinkaan pitkään.

Mitä lapsen jalkapalloharrastus kilpajoukkueessa vaatii vanhemmilta?

Moni kilpajoukkueessa pelaavan lapsen vanhempi vastaisi varmasti otsikossa esitettyyn kysymykseen ensimmäiseksi, että lapsen jalkapalloharrastus kilpajoukkueessa vaatii vanhemmilta paksua lompakkoa ja onkin totta, että kyseessä ei ole edullinen harrastus. Itse asiassa kilpajoukkuetason jalkapalloharrastus lasketaan yhdeksi kalleimmista harrastuksista jääkiekon, ratsastuksen tai taitoluistelun ohessa.

Kaikki pelaa -tasolla jalkapalloharrastus voi olla hyvinkin edullinen harrastus, mutta mentäessä kilpatasolle, kulut nousevat kiihtyvää tahtia. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos lapsesi on lahjakas pelaaja ja perheenne vähävarainen, ei tämä välttämättä estä pelaamista, mutta rahoituksen järjestäminen saattaa vaatia hieman tavallista enemmän vaivaa. Ilmaispaikkoja kannattaa kysellä omasta joukkueesta. Tämän lisäksi kannattaa selvittää erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen mahdollisuudet auttaa harrastuskuluissa.

Lapsen kilpajoukkueharrastus vaatii rahan lisäksi vanhemmilta myös aikaa ja sitoutumista. Harjoitus- ja leirikuljetukset vaativat aikaa, minkä lisäksi monet joukkueet keräävät rahaa talkoilla, joihin vanhempien odotetaan sitoutuvan ja ottavan osaa. Monet joukkueet tekevät leiri- ja pelimatkoja myös ulkomaille, mikä lisää kustannuksia ja ajantarvetta.

Vanhemman tulee huolehtia siitä, että pelaajalla on kunnolliset varusteet, että hän muistaa myös levätä riittävästi ja että hänen ravintonsa on urheilijalle sopivaa ja riittävän monipuolista. Kaikki tämä vaatii vanhemmilta asiaan perehtymistä ja jonkin verran vaivannäköä. Toisaalta parhaimmillaan lapsen jalkapalloharrastus on oivallinen koko perheen harrastus, joka antaa koko perheelle todella paljon!