Moni lapsi tai nuori tai miksei hieman varttuneempikin jalkapallofani haaveilee jalkapalloharrastuksen aloittamisesta. Helpoin tie on ottaa yhteyttä oman alueen jalkapalloseuraan tai osallistua vaikkapa seuran järjestämään jalkapallokerhoon tai -leirille.

Kokeile lajia ennen sitoutumista

Ennen kuin ryntäät ostamaan kaupan kalleimpia nappiksiä ja muita huippuvarusteita ja sitoudut joukkueen toimintaan, on hyvä käydä kokeilemassa ainakin muutaman kerran, onko laji todella sinua varten. Pelin kiihkeä rytmi sekä tiivis harjoittelutahti saattavat tulla monelle yllätyksenä ja into harrastaa lajia saattaakin laantua yllättävän pian. On myös hyvä muistaa, että pienten lasten kohdalla urheilu kannattaa pitää monipuolisena mahdollisimman pitkään. Vaikka jalkapallo onkin yllättävän monipuolinen laji, ei pitäisi liian aikaisin alkaa harrastaa pelkästään jalkapalloa, vaan myös esimerkiksi erilaiset kamppailulajit tukevat jalkapalloharrastajan kehittymistä.

Mieti jo hyvissä ajoin mille tasolle tähtäät

Jo hyvissä ajoin kannattaa miettiä, mille tasolle olet harrastuksessasi tähtäämässä. Haluatko pelata leppoisasti kaikki pelaa -tyylillä vai tähtäätkö kilpajoukkueen tähtikaartiin? Jälkimmäisen tavoitteen kohdalla on hyvä muistaa, että harvasta pelaajasta tulee Messin kaltaisia supertähtiä ja että kilpajoukkueessa pelaaminen vaatii suuria uhrauksia ja roppakaupalla kunnianhimoa. Kaikki pelaa -tasoisissa joukkueissa pelaaminen voi olla mukava harrastus, jota ei välttämättä tarvitse ottaa turhan vakavasti. Tällainen pelaaminen tarjoaa oivallista liikuntaa, mahdollisuuden tavata samanhenkisiä ystäviä sekä roppakaupalla joukkuehenkeä. Joukkuepeli voi opettaa lapselle monia elämässä tarvittavia taitoja ja tekee sen lapselle mielekkäällä tavalla, lähes huomaamatta pelin ja hauskanpidon lomassa.

Siirryttäessä kilpajoukkuetason pelaamiseen tulee harrastuksesta myös melkoisen kallista. Varusteet, leirimaksut, valmennusmaksut, vakuutukset, matkakustannukset ja ulkomaanmatkat syövät melkoisesti huoltajan varoja. Suomessa ollaankin jo pitkään oltu huolissaan siitä, että jääkö osa huippulahjakkaista pelaajista huippuvalmennuksen ulkopuolelle vain siitä syystä, ettei heidän huoltajillaan ole tästä varaa maksaa. Osa joukkueista toki tarjoaa ilmaispaikkoja kaikista lahjakkaimmille vähävaraisten perheiden lapsille ja osa hyväntekeväisyysjärjestöistä tukee vähävaraisten lasten harrastamista kilpatasollakin, mutta tästä huolimatta luultavasti monia jalkapallotähtiä jää syttymättä puhtaasti perheiden taloudellisten resurssien puutteen takia, mikä on todella surullista. Jalkapalloharrastamisenkaan suhteen Suomessa ei enää vallitse mahdollisuuksien tasa-arvo, vai onko koskaan vallinnutkaan?